Norjassa ei juhannusaattona tullut paljon juhlittua, eikä varsinkaan palkintopallilla, kun kartanlukeminen jäi aika vähille keskimatkan MC-kisassa. Kuten alla olevasta kartasta näkyy, varsinkin pitkillä väleillä tuli haettua vauhtia vähän naapurimäkienkin puolelta.
Aaton kisa antoikin sitten taas potkun persiille ja pitkällä matkalla tuli sitten jopa luettua sitä karttaa ja otettua homma haltuun vähän rauhallisemmalla vauhdilla. Toki muutama koukkukoukkuloinen siinäkin tuli heitettyä, ja Hauskenin kanssa leikittiin kissaa ja hiirtä tokavikalla ihan kolmen minsan ajan. Koivissa oli kumminkin potkua aika mukavasti, joten loppurutistus hoitui helposti. Eka pitkän matkan skaba siis takana ja metallit kämpillä. Eikä muuten edes väsyttänyt:)
Se, mikä sitten väsyttää on toi suoritusten heittely ylös ja alas. Sitä ollaan taas niin fiiliksillä menossa, että jos ei ole kiva päivä, niin ei sitten tule kivoja tuloksiakaan, ja jos on oikein ihanaa elämä, niin homma on tosi heleppoa metsänkin puolella...Noh, ehkä ne kuprut tästä silottuu ja viivat suoristuu, kun on vielä hetki aikaa MM-kisoihin.
Koska ehdittiin lauantaiyöksi jo kotiin, ehdittiin viettämään vähän jälkijussiakin. Vuokrattin Pasin kanssa soutuvene Padasjoen Maakeskestä ja soudettiin sellaset neljä kilsaa Päijänteen kansallispuistoon Kelventeelle. Pikkupenskana vietin siinä paratiisissa aikaa joka kesä perheemme paatissa keinuen, mutta enpä muistanut enää, että paikka on noin mahtava.
Koko saarihan oli tietysti koluttava, joten pukattiin palautuspäivän lenkiksi semmonen parin tunnin setti. Kelikin oli upea koko illan ja ehdittiin tänä aamuna juuri sateen alta pois. Tosin lähellä se kastuminen oli, koska koko matkan oli uskomaton vastatuuli ja kahden ihmisen voimalla ei välillä meinannut päästä ollenkaan eteenpäin. Hieno reissu oli silti ja alla löytyy iloisia ilmeitä ja kauniita maisemia todisteena siitä:)
){kind=link}
){kind=link}
){kind=link}
){kind=link}
){kind=link}
){kind=link}
){kind=link}
){kind=link}
){kind=link}